Kukkainen huomen
Αυγή ανθισμένη και μεις καλεσμένοι
για γάμο κινάμε, στα πόδια φτερά
όμως νυχτώνει, ο δρόμος τελειώνει
και ψάχνουμε ακόμη, μα πού ειν’ η χαρά;
Ζωή που θα γινόσουνα κατάρα και πληγή
τι όμορφη φαινόσουνα εκείνο το πρωί
Πλοίο π’ ανοίγει πανιά για να φύγει
κι ωραίο ταξίδι φαινόσουν ζωή
τώρα τι κρίμα τα όνειρα εκείνα
ατέλειωτο κύμα και μεις ναυαγοί
Kukkainen huomen ja me kutsutut
häihin lähdemme, jalat kuin siivet
kuitenkin tulee yö, tie päättyy
ja etsimme vielä, mutta missä on ilo?
Elämä joka muutuit kiroukseksi ja haavaksi
kuinka kauniilta näytit tuona aamuna
Laiva joka nostaa purjeet lähteäkseen
ja kauniilta matkalta näytti elämä
nyt mikä sääli unelmat nuo
loputon aalto ja me merihädässä
ΜάρκοςΤο, Markus Torssonen © 24.03.2009