Sain parannusta
Έμαθα να μη κλαίω πια
για σένανε κυρά μου,
προσπάθησα και σ’ εβγαλα
για πάντα απ’ την καρδιά μου.
Όσο και να παιδεύτηκα,
μου πέρασε, γιατρεύτηκα.
Κι αν έκλαψα για σένανε
και πόνεσα στ’ αλήθεια,
έκλεισε, πάει, η πληγή,
που μ’ άνοιξες στα στήθια.
Όσο και να παιδεύτηκα,
μου πέρασε, γιατρεύτηκα.
Κι αν ρήμαξες τη νιότη μου
για μια μικρή αιτία,
σαν ξένη τώρα σε κοιτώ
και με αδιαφορία.
Όσο και να παιδεύτηκα,
μου πέρασε, γιατρεύτηκα.
Opin olemaan itkemättä vuoksesi, rouvaseni,
yritin ja sut poistin ainiaaksi sydämestäni.
Niin paljon kuin minua rangaistiin, sain parannusta.
Ja jos itkin vuoksesi ja kärsin tosiaan,
sulkeutui, häipyi. haava jonka avasit rintaani.
Niin paljon kuin minua rangaistiin, sain parannusta.
Ja jos raunioitit nuoruuteni pienestä syystä,
kuin vierasta nyt sua katson ja välinpitämättömänä.
Niin paljon kuin minua rangaistiin, sain parannusta.
ΜάρκοςΤο, Markus Torssonen © 25.04.2009