Äitini heitä lääkärit ulos
Μέρα και νύχτα οι γιατροί
μάνα μου δε μ’ αφήνουν,
όλο με βασανίζουνε
κι ελπίδες δε μου δίνουν.
Μάνα μου διώξε τους γιατρούς
κι άσε με να πεθάνω,
αφού είν’ ο κόσμος ψεύτικος
τι θέλεις να σου κάνω.
Μάνα μη λυπηθείς γι’ αυτό
κλάψε να ησυχάσω
ήταν της μοίρας μου γραφτό
τα νιάτα μου να χάσω.
Πόνος στο στήθος δυνατός
τον βήχα δεν αντέχω,
μάνα μου μη σου τρων’ λεφτά
αφού ζωή δεν έχω.
Μόνο να πεις στους φίλους μου
όσοι με αγαπούνε,
να `ρχονται μάνα μου γλυκιά
να σε παρηγορούνε.
Δε θέλω πια να βρίσκεσαι
με μάτια βουρκωμένα,
αυτά είναι μανούλα μου
της τύχης τα γραμμένα.
Päivin öin lääkärit
äitini eivät mua jätä,
kaiken aikaa kiusaavat
ja toivoa eivät anna.
Äiti heitä ulos lääkärit
ja anna mun kuolla,
koska on maailma valheellinen
mitä haluat minun tekevän.
Äiti älä sure tätä
itke että rauhoittuisin
oli kohtalooni kirjoitettu
nuoruuteni että hukkaan.
Tuskaa rinnassa kovaa
yskää en kestä,
äiti älkööt viekö rahojasi
kun elämää ei mulla ole.
Äiti sano ystävilleni
jotka mua rakastavat,
että tulisivat äitini ihana
sua lohduttamaan.
En halua sun olevan
silmät kyynelissä,
nämä ovat äitiseni
onnen kirjoittamia.
ΜάρκοςΤο, Markus Torssonen © 13.06.2009