Naapuri

Τη νύχτα που κοιμούνται τα πουλιά
βγαίνουν κάτι έρημα παιδιά
κι έρχονται στην πόρτα σου κρυφά.

T’ αστέρια που κοιτούν από ψηλά
ξαγρυπνούν μαζί με τα παιδιά
και σου νανουρίζουν την καρδιά.

Γειτονάκι μου, στη μικρή σου πόρτα
αστεράκι μου, ξενύχτησα κι εγώ
τ’ αδερφάκι μου, το φεγγάρι ρώτα
γειτονάκι μου, αχ πόσο σ’ αγαπώ.

Την ώρα που γυρνώ απ’ τη δουλειά
κάνω όρκο μέσα μου βαθιά
να μη ’ρθω στην πόρτα σου ξανά.

Μα όταν πέσει πάλι η νυχτιά
η παλιά λαχτάρα μου ξυπνά
και μου τυραννάει την καρδιά.

Γειτονάκι μου, στη μικρή σου πόρτα
αστεράκι μου, ξενύχτησα κι εγώ
τ’ αδερφάκι μου, το φεγγάρι ρώτα
γειτονάκι μου, αχ πόσο σ’ αγαπώ.


Yöllä kun nukkuvat linnut
lähtevät jotkut yksinäiset kaverit
ja tulevat ovellesi salaa

Tähdet jotka katsovat korkealta
valvovat kanssa kavereiden
ja sulle hyräilevät sydämensä

Naapurini pienellä ovellasi
tähtöseni valvoin minäkin
veljeltäni kuulta kysy
naapurini ah paljonko sinua rakastan

Hetkenä kun palaan töistä
vannon syvällä sisimmässäni
etten tulisi ovellesi uudestaan

Mutta kun laskeutuu taas yö
vanha palvontani herää
ja mun kiusaa sydäntäni

Naapurini pienellä ovellasi
tähtöseni valvoin minäkin
veljeltäni kuulta kysy
naapurini ah paljonko sinua rakastan

ΜάρκοςΤο, Markus Torssonen © 04.02.2010

Εκτύπωση από: http://www.stixoi.info