Mennyttä ja uohdettua
Ήρθες πάλι να με βρεις
μια συγγνώμη να μου πεις
και ζητάς όπως και πριν να σ’αγκαλιάσω
Όμως τώρα είναι αργά
ένα μόνο θέλω πια
πως υπήρξες στη ζωή μου να ξεχάσω
Αν με δεις μη μου μιλήσεις
και το βλέμμα να γυρίσεις
μη τολμήσεις να μου πεις πως μ’αγαπάς
Περασμένα ξεχασμένα
είναι μοναχά για σένα
να γυρίσεις πάλι πίσω μη ζητάς
Μια συγγνώμη δεν μπορεί
τη χαμένη μου ζωή να τη βρει
και να τη φέρει πάλι πίσω
Πόσο εύκολα ξεχνάς
τόσα βράδια μοναξιάς
που με άφησες μονάχο μου να ζήσω
Tulit taas mua etsimään
anteeksipyynnön lausumaan
ja pyydät kuin ennen sua syleiemään
Kuitenkin nyt on myöhäistä
yhtä vain enää haluan
että olit elämässäni sut unohtaakseni
Jos mut näet älä mule puhu
ja katseesi käännä
älä uskalla mulle sanoa mua rakastavasi
Mennyttä ja unohdettua
se vain on sulle
takaisin paluuta äalä pyydä
Yksi anteeksipyyntö ei voi
hukattua elämääni löytää
ja tuoda sitä takaisin
Kuinka helposti unohdat
niin monet illat yksinäisyyden
kun mut jätit yksin elämään
ΜάρκοςΤο, Markus Torssonen © 27.11.2010