Meitä kurjia
Πόσο φοβάμαι μήπως έρθει η ώρα
που η αγάπη μας στο φως θα φανεί,
κι όσο κι αν θέλω να χαρούμε το τώρα
ξέρω πως δεν είν’ η ώρα αυτή μακρινή.
Αλίμονό μας, αν καταλάβουν πως αγαπιόμαστε
κι αν στις ματιές μας δούνε το πόθο όταν κοιτιόμαστε.
Αλίμονό μας για την αγάπη, αν μας μισήσουνε,
μα αλίμονό τους, αν προσπαθήσουν να μας χωρίσουνε.
Ίσως μια μέρα να μπορούμε να πούμε
πόσο μεγάλη είν’ η ιστορία αυτή,
μα μέχρι νά ’ρθει εκείνη η μέρα θα ζούμε
με μιαν αγάπη για τους άλλους κρυφή.
Αλίμονό μας, αν καταλάβουν πως αγαπιόμαστε
κι αν στις ματιές μας δούνε το πόθο όταν κοιτιόμαστε.
Αλίμονό μας για την αγάπη, αν μας μισήσουνε,
μα αλίμονό τους, αν προσπαθήσουν να μας χωρίσουνε.
Kuinka pelkään että tulee aika
kun rakkautemme valossa näyttäytyy,
ja niinkuin haluan siitä iloitsevamme nyt
tiedän ettei se aika ole kaukainen.
Meitä kurjia, jos saavat tietää meidän rakastavan toisiamme
ja jos katseistamme sen näkevät kun katsomme toisiamme.
Meitä kurjia ja rakkauttamme, jos meitä vihaavat,
mutta heitä kurjia, jos yrittävät meidät erottaa.
Ehkä jonain päivänä voimme kertoa
kuinka suuri on tarina tämä,
mutta kunnes tulee tuo päivä elämme
kera rakkauden toisilta salatun.
Meitä kurjia, jos saavat tietää meidän rakastavan toisiamme
ja jos katseistamme sen näkevät kun katsomme toisiamme.
Meitä kurjia ja rakkauttamme, jos meitä vihaavat,
mutta heitä kurjia, jos yrittävät meidät erottaa.
ΜάρκοςΤο, Markus Torssonen © 10.05.2013