Olen poissa
Απουσιάζω,
απουσιάζω, είμ’ αλλού,
σπάσαν τα φρένα του μυαλού.
Απουσιάζω από δω,
είμαι σε σένα π’ αγαπώ.
Πού βαδίζω και πού πάω
με ρωτάνε, δε μιλάω,
γνωστοί και φίλοι μου.
Πού βαδίζω και πού πάω;
"Πάω όπου αγαπάω"
λένε τα χείλη μου.
Δεν ακούω πια κανένα,
ένα ξέρω, μόνο ένα:
πως σ’ αγαπώ.
Δεν ακούω πια κανένα,
όλα οδηγούν σε σένα,
δεν είμαι εδώ.
Απουσιάζω, είμ’ αλλού,
σπάσαν τα φρένα του μυαλού.
Απουσιάζω από δω,
είμαι σε σένα π’ αγαπώ.
Είναι νύχτα, είναι μέρα,
έχει ήλιο, έχει αέρα;
Δεν το αισθάνομαι.
Εγώ πλάι σου ανασαίνω,
εγώ χώρια σου πεθαίνω,
σβήνω και χάνομαι.
Δεν ακούω πια κανένα,
ένα ξέρω, μόνο ένα:
πως σ’ αγαπώ.
Δεν ακούω πια κανένα,
όλα οδηγούν σε σένα,
δεν είμαι εδώ.
Olen poissa,
plen poissa, olen muualla,
hajosivat jarrut mielen.
Olen poissa täältä,
olen sinussa jota rakastan.
Mihin kävelen ja mihin menen
multa kysytään, en puhu
tutut ja ystäväni.
Mihin kävelen ja mihin menen?
"Menen jossa haluan olla"
sanovat huuleni.
En kuule enää ketään,
yhden tiedän, vain yhden:
että sua rakastan.
En kuule enää ketään,
kaikki johtaa sinuun,
en ole täällä.
Olen poissa, olen muualla,
särkyivät jarrut mielen.
Olen poissa täältä,
olen sinussa jota rakastan.
Onko yö, onko päivä,
onko aurinkoa, onko tuulta?
En sitä tunne.
Vierelläsi hengitän,
ilman sua kuolen,
sammun ja katoan.
En kuule enää ketään,
yhden tiedän. vain yhden:
että sua rakastan.
En kuule enää ketään,
kaikki johtaa sinuun,
en ole täällä.
ΜάρκοςΤο, Markus Torssonen © 27.04.2014