Rauniotalo
Μπρος στο ρημαγμένο σπίτι
με τις πόρτες τις βαριές,
τον καημό μου σιγοκλαίω
και ματώνουν οι καρδιές
Ούτε μάνα, ούτε αδέρφια
κι εγώ έρημο πουλί
βλέπω αράχνες στο κατώφλι
και χορτάρια στην αυλή
Τι να πω και τι ν’ αφήσω
απ’ την τόση συμφορά
ό, τι αγάπησα στον κόσμο
δε θα βρω άλλη φορά
Rauniotalon edessä,
raskaine ovineen,
ikävääni hiljaa itken
ja verta vuotavat sydämet
Ei äitiä, ei sisaruksia
ja minä, yksinäinen lintu,
näen hämähäkkejä kynnyksellä
ja heinikkoa pihalla
Mitä sanoa ja mitä jätän
moiseta onnettomuudesta,
mitä rakastin maailmassa
en löydä toista kertaa
ΜάρκοςΤο, Markus Torssonen © 17.01.2008