Aurinko aina nousee
Τη μηχανή μου βάζω μπροστά πάλι θα φύγω κι όλα γνωστά ξετυλίγω ακόμη μια αλήθεια δεν μου αρκεί πια το λίγο στα στήθια Βγαίνω απ’ την πόλη, δρόμοι ανοιχτοί να δούμε πάλι τι θα παιχτεί την ψυχή μου απλώνω σε μια τσάντα έχω μόνο λίγο φως και νερό για τον δρόμο Κι όσο φεύγω μακριά σου το ξέρω πάντα ο ήλιος θα βγαίνει χωρίς να τον νοιάζει αν θα τα καταφέρω ή αν έρθεις ποτέ να με βρεις Δεν κάνω ακόμα σκέψη καμιά δεν έχω λύσεις, όλα ανοιχτά ξετυλίγω ακόμα μια αλήθεια η αγάπη δεν είναι συνήθεια Τρέχει ο δρόμος κι είσαι μπροστά μου καινούργιες γέφυρες περνάει η καρδιά μου ένα σύνορο ψάχνει να ανοίξει στο φως θα χαθούνε τα ίχνη μας έτσι κι αλλιώς		Pyörälläni kiihdytän eteenpäin, taas lähden, ja kaikki on tuttua, taas käärin auki vielä yhden totuuden, ei riitä enää se vähä mikä on rinnassani Ulos kaupungista, avoimia teitä nähdäksemme taas kuinka pelata, sieluni ojennan, laukussa minulla on vain vähän valoa ja vettä matkalle. Ja niin kauas kuin sinusta lähden, tiedän että aina aurinko nousee ilman että sitä häiritsee jos sen saavutan tai jos tule et koskaan löytääksesi minut. En ajattele ajatusta ainottakaan, ei ole ratkaisuja, kaikki avoinna käärin auki vielä yhden totuuden, rakkaus ei ole tottumus. Juoksee tie, ja olet edessäni uusia siltoja ylittää sydämeni rajaa etsii avatakseen valoon katoavat jälkemme tavallla tai toisella.
ΜάρκοςΤο, Markus Torssonen © 17.01.2008

Εκτύπωση από: http://www.stixoi.info