Vaaleaverikkö
Όταν θα κάνω πέρασμα από τη γειτονιά σου,
μου ρίχνεις άπονες ματιές, που να καεί η καρδιά σου.
Γιατί ξανθιά μικρούλα μου όταν σε ιδώ θυμούμαι,
τα κάλλη σου τα έμορφα κι όλο σε συλλογούμαι,
τα κάλλη σου τα έμορφα κι όλο παραπονούμαι.
Πες μου αν είσαι ικανή, που `σαι μεσ’ στη καρδιά μου,
να λειώνω `γω για σένανε, πως να `βρω τη γιατριά μου,
να λειώνω `γω για σένανε, που να βρεθ’ η γιατριά μου.
Δε παύω να σε αγαπώ κι ό,τι μπορείς να κάνεις,
ξανθιά πρέπει να μ’ αγαπάς κι όχι να με τρελάνεις,
ξανθιά πρέπει να μ’ αγαπάς κι όχι να με πεθάνεις.
Kun kuljen ohitse korttelisi,
minuun heittelet julmia katseita, joita sydämesi kehittelee
Miksi vaaleaverikkö pikkuiseni sinut nähdessäni muistan,
kauniit piirteesi ja pelkästään sinua ajattelen
kauniit piirteesi ja pelkästään tunnen tuskaa.
Sano mulle jos kykenet, kun olet sydämessäni,
että sulan takiasi, kuinka löydän parannukseni
että sulan takiasi, kuinka löydän parannukseni.
En lakkaa sinua rakastamasta ja mitä voit tehdä,
vaaleaverikkö sun täytyy mua rakastaa eikä tehdä minua hulluksi,
vaaleaverikkö sun täytyy mua rakastaa eikä kuolla.
ΜάρκοςΤο, Markus Torssonen © 11.03.2008