Sateessa
Μες στη βροχή, τη νύχτα αργά, περπατούν
αυτοί που μουσική πουλούν,
φορούν φτωχά καπέλα σταχτιά,
στα χέρια τα βιολιά
σαν τα νεκρά παιδιά.
Μες στο σταθμό, καμιά φορά, σταματούν
μακριά στο πουθενά κοιτούν,
γι’ αυτούς τα τρένα δεν ξεκινούν
και πάνε κατά κει
που κλαίει η μουσική.
Sateessa, yöllä myöhään, kävelevät
ne jotka musiikkia myyvät,
päässään halvat hatut harmaat,
käsissään viulut
kuin kuolleet lapset.
Asemalle joskus pysähtyvät
kauas eimihinkään katsovat,
heitä varten junat eivät lähde
ja he menevät sinne päin
missä itkee musiikki.
ΜάρκοςΤο, Markus Torssonen © 16.03.2008