Palttootta talvisäässä

Το κακόμοιρο παιδί
μονάχο περπατάει,
τι έχει η δόλια του καρδιά
κανείς δεν το ρωτάει.

Δίχως παλτό στη χειμωνιά
κι ατσίγαρος γυρίζει
μα δε σκοτίζεται γι αυτά,
καημός τον βασανίζει.

Κάποια γυναίκα π’ αγαπά
πως θα την βρει ελπίζει,
γι αυτό στους δρόμους τις βραδιές
τον βλέπεις και γυρίζει.


Huono-onninen kaveri
yksin kävelee,
mitä on hänellä kurjassa sydämessään
kukaan ei sitä kysy.

Ilman palttoota talvisäässä
ja tupakatta kiertelee
mutta eivät häiritse häntä nämä,
tuska häntä kiduttaa.

Naisen jota rakastaa,
hänet löytävänsä toivoo,
siksi kaduilla iltaisin
näet hänen kiertelevän.

ΜάρκοςΤο, Markus Torssonen © 18.03.2008

Εκτύπωση από: http://www.stixoi.info