Äiti
Δεν είμαι πια γυναίκα γιε μου
είμαι ένα δέντρο που ξερίζωσαν,
είμαι ένα βογκητό του ανέμου
μέσα στη νύχτα του χιονιά.
Δεν έχω μάτια να κοιτάζουν
δυο βρύσες έχω για το κλάμα μου,
χίλια μαχαίρια που με σφάζουν
σ’ αυτού του κόσμου τη γωνιά.
Όπου γυρνάω, για σένα μιλώ,
Μάη μου παιδί μου,
ήλιε μου εσύ, μοναξιά μου χρυσή,
ψίχα απ’ την ψυχή μου, χαρά που έχασα.
Δεν είμαι πια γυναίκα φως μου
είμαι μια μάνα δίχως αύριο,
ένα άγριο πουλί στου κόσμου
την παγωμένη ανασαίμια.
Τίποτα πια δε με αγγίζει
η μέρα πάει, η νύχτα έρχεται
μονάχα ο πόνος μου μουγκρίζει
μεσ’ της καρδιάς την ερημιά.
Όπου γυρνάω, για σένα μιλώ...
En ole enää nainen poikani
olen kuivunut puu,
olen vaikerrus tuulen
yössä lumisessa.
Ei minulla silmiä näkemään
kaksi lähdettä minulla kyynelilleni,
tuhat veitseniskua minut surmaavat
tämän maailman kulmassa.
Missä kuljen, sinusta puhun,
toukokuuni lapseni,
aurinkoni sinä, yksinäisyyteni kultainen,
pisara sielustani, ilo jonka menetin.
En ole enää nainen valoni
olen äiti ilman huomista,
villi lintu maailman
jäätävässä henkäyksessä.
Mikään enää ei minua kosketa
päivä menee, yö tulee
vain tuskani ääntelee
sydämen autiudessa.
Missä kuljen, sinusta puhun...
ΜάρκοςΤο, Markus Torssonen © 23.10.2008