Arvostelkoon yhteiskunta
Κοντεύουνε χαράματα
κι ο ύπνος δε με πιάνει
ένα μονάχα σκέφτομαι
πώς να σε εκδικηθώ
Μα θα βρω την τιμωρία
κι ας με κρίνει η κοινωνία
Εγώ για `σένα έμεινα
γυμνός και πεινασμένος
μα εσύ με πούλησες κι αυτό
ήταν το ευχαριστώ
Μα θα βρω την τιμωρία
κι ας με κρίνει η κοινωνία
Εσύ με καταδίκασες
και μου `κλεισες το σπίτι
σε τέλος με έφερες φριχτό
και εκδίκηση ζητώ
Μα θα βρω την τιμωρία
κι ας με κρίνει η κοινωνία
Lähestyy aamuhämy
eikä uni minua huoli
yhtä vain ajattelen
kuinka sinulle kostan
Mutta keksin rangaistuksen
ja arvostelkoon yhteiskunta
Minä vuoksesi jäin
alastomaksi ja nälkäiseksi
mutta sinä minut myit ja se
oli kiitos
Mutta keksin rangaistuksen
ja arvostelkoon yhteiskunta
Sinä minut tuomitsit
ja multa suljit kodin
lopuksi mut painoit kumaraan
ja kostoa etsin
Mutta keksin rangaistuksen
ja arvostelkoon yhteiskunta
ΜάρκοςΤο, Markus Torssonen © 28.11.2008