Sydän ei ole tie
Δεν είναι δρόμος η καρδιά
που τον περνάς μονάχος
χωρίς αγάπης συντροφιά
μαύρος θα γίνει βράχος
Το δρόμο πήρες που δεν βγαίνει
απ’ τα χείλη στην καρδιά
και θα μείνεις σαν το δέντρο
που του φυγαν τα πουλιά
Τα χέρια έλα δώσε μου
πριν χάσεις την καρδιά σου
εγώ είμαι ο αέρας σου
και τα πλατιά φτερά σου
Το δάκρυ διωξε και τον πόνο
και για μια ματιά χρυσή
θα σου δώσω τη ζωή μου
και ο ήλιος θα `σαι εσύ
Ei ole sydän tie
jota kuljet yksin
ilman rakkauden seuraa
se mustaksi kiveksi muuttuu
Tien valitsit joka ei kulje
huulilta sydämeen
ja jäät kuin puuksi
jonka linnut lähtevät
Kädet tule antamaan
ennen kuin hukkaat sydämesi
minä olen tuulesi
ja leveät siipesi
Kyynel heitä ulos ja tuska
ja vuoksi katseen kultaisen
annan sulle elämäni
ja aurinko olet sitten sinä
ΜάρκοςΤο, Markus Torssonen © 18.03.2009