Kerran minä ja sinä
Έναν καιρό εγώ κι εσύ
ήμαστε κούπα και κρασί
ήμαστε δέντρο και κλαρί δεμένοι,
τώρα είμαι μέρα, είσαι νυχτιά,
εγώ νερό, κι εσύ φωτιά,
δύο θανάσιμοι εχθροί, δυο ξένοι.
Αχ τι παιχνίδια που μας παίζουν οι καιροί
και πως αλλάζει τους ανθρώπους η ζωή.
Έναν καιρό εγώ κι εσύ
ήμαστε κούπα και κρασί
και τώρα είμαστε δυο εχθροί, δυο ξένοι.
Έναν καιρό εγώ κι εσύ
μοιράζαμε μισή μισή
τη στερημένη τη μπουκιά, θυμήσου,
τώρα γιορτάζω όταν κλαις,
δε σε πιστεύω ό,τι κι αν λες,
τώρα, ο θάνατός μου η ζωή σου.
Αχ τι παιχνίδια που μας παίζουν οι καιροί
και πως αλλάζει τους ανθρώπους η ζωή.
Έναν καιρό εγώ κι εσύ
και τη μπουκιά μισή μισή
τώρα, ο θάνατός μου η ζωή σου.
Kerran minä ja sinä
olimme tuoppi ja viini
olimme puu ja oksa yhteenkasvaneet,
nyt minä olen päivä, sinä yö,
minä vesi, sinä tuli,
kaksi kuolettavaa vihollista, kaksi vierasta.
Ah mitä peliä kanssamme pelaa aika
ja kuinka muuttaa ihmisiä elämä.
Kerran minä ja sinä
olimme tuoppi ja viini
ja nyt olemme kaksi vihollista, kaksi vierasta.
Kerran minä ja sinä
jaoimme puoliksi
köyhän suupalamme, muistapa,
nyt juhlin kun itket,
en sua usko mitä sanotkin,
nyt, kuolemani sinun elämäsi.
Ah mitä peliä kanssamme pelaa aika
ja kuinka muuttaa ihmisiä elämä.
Kerran minä ja sinä
ja suupala puoliksi
nyt, kuolemani elämäsi.
ΜάρκοςΤο, Markus Torssonen © 29.03.2009