Mitä muistaisin mitä unohtaisin

Σαν ήμουνα παιδί κι εγώ
φτερούγισα απ’ την κούνια
όμως μαχαίρια έβλεπα
στης Πόλης τα καντούνια

Κυνηγημένος μιαν αυγή
ετράβηξα τους δρόμους
φωτιά στα πόδια μου η γη
κι η μοναξιά στους ώμους

Φέρτε μου νερό να ξεδιψάσω
και μια πέτρα για να ξαποστάσω
τι να θυμηθώ τι να ξεχάσω
απ’ όσα πέρασα


Kuin olisin ollut lapsi minäkin
lennähdin kehdosta
kuitenkin veitsenpistoja näin
Konstantinopolin kujilla.

Takaa-ajettuna eräänä aamuna
kuljin katuja
poltti jalkojani maa
ja yksinäisyys hartioilla

Tuokaa mulle vettä janooni
ja kivi istuakseni levähtämään
mitä muistaisin mitä unohtaisin
läpikäymästäni

ΜάρκοςΤο, Markus Torssonen © 06.04.2009

Εκτύπωση από: http://www.stixoi.info