Kuinka katkeraa ulkomailla
Στου σακακιού τη μέσα τσέπη τα χαρτιά
και τη λαχτάρα της πατρίδας στην καρδιά
μετρώ τα χρόνια με το χρόνο του ραγιά.
Τι πικρή που είναι, Θε μου, η ξενιτιά!
Κι η αγάπη μου κι αυτή σε χέρια άπονα,
πώς μου γράφει όλο μαχαίρια τα παράπονα.
Γκρίζες οι μέρες, γκρίζα και η γειτονιά
η καλημέρα λες και στάζει παγωνιά
το βράδυ ύπνος πιο νωρίς κι απ’ τα πουλιά.
Τι πικρή που είναι, Θε μου, η ξενιτιά!
Pikkutakin povitaskussa kortit
ja isänmaan palvonta sydämessä
mittaan vuosia eron ajalla.
Kuinka katkeraa on, Herra, ulkomailla!
Ja rakkauteni sekin käsissä julmissa,
mulle kirjoittaa veitsenpistoin ja kärsimyksin.
Harmaita päivät, harmaa naapurusto
hyvänpäivän toivotus kuin jäätä
illalla uneen aikaisemmin kuin linnut.
Kuinka katkeraa on, Herra, ulkomailla!
ΜάρκοςΤο, Markus Torssonen © 06.04.2009