Pyhät maat | ||
Ε, ρε Θε μου, να γινόταν να ξυπνήσω ένα πρωί στ’ άγια χώματα της Πόλης, κει που έζησα παιδί που άκουγα τον αμανέ μου, πίνοντας τον αργιλέ κι έλεγα και το γιαρέ μου στης Ντουντούς τον καφενέ. Να ντυθώ να πάω τσάρκα και να ρίξω γιασεμί στο σοκάκι μιας Τσερκέζας που `χα πρωτοφιληθεί και ν’ αναστηθούν στο νου μου ο βαρκάρης κι ο αμαξάς και οι ξακουστοί νταήδες που `βγαζε ο Γαλατάς. Να ξανάβλεπα τους μόρτες να μεθούν και να τα σπαν και να κλείνουνε οι πόρτες από τα καφέ σαντάν να τσακώνονται στα χέρια και να κάνουν σαματά το πρωί τα τζιβαέρια και ας πέθαινα μετά. | ![]() | Hei, kuule Jumalani, kävisipä niin että heräisin eräänä aamuna pyhillä mailla Konstantinopolin, siellä missä elin lapsena jossa kuulin amanlauluni, polttaen vesipiippua ja lauloin jaremini Dudun kahvilassa. Pukeutuisin mennäkseni kävelylle ja heittämään jasmiinin kujalle erään tserkessittären jota olin ensimmäisenä suudellut ja tulisivat mieleeni venemies ja ajuri ja kuulut dandit galatalaiset. Näkisin taas magkat juopumassa ja särkemässä lautasia ja ovien kafe-santanien sulkeutuvan niiden särkyvän käsissä ja aiheuttavan harmia aamulla puuvillapatjalla ja vaikka kuolisin sitten. |
ΜάρκοςΤο, Markus Torssonen © 09.04.2009 |
Εκτύπωση από: http://www.stixoi.info