Veljekset eivät eroa
Είμαστ’ αδέλφια, μιας μάνας γέννα,
στις φλέβες τρέχει το ίδιο αίμα.
Κι αν χώρια τώρα σαν ξένοι ζούμε,
πάλι μια μέρα θ’ αγκαλιαστούμε.
Τ’ αδέλφια δε χωρίζουνε,
η μοίρα το ’χει γράψει·
κι ανάμεσά τους όποιος μπει
φωτιά να τονε κάψει.
Όποιο συμφέρον κι αν μπει στη μέση,
να μας χωρίσει δε θα μπορέσει.
Σ’ αυτό τον κόσμο όλα συμβαίνουν,
τ’ αδέλφια όμως αδέλφια μένουν.
Τ’ αδέλφια δε χωρίζουνε,
η μοίρα το ’χει γράψει·
κι ανάμεσά τους όποιος μπει
φωτιά να τονε κάψει.
Είμαστ’ αδέλφια, μιας μάνας γέννα,
στις φλέβες τρέχει το ίδιο αίμα.
Μπορεί καθένας δρόμο ν’ αλλάζει,
μια μάνα όμως μας αγκαλιάζει.
Τ’ αδέλφια δε χωρίζουνε,
η μοίρα το ’χει γράψει·
κι ανάμεσά τους όποιος μπει
φωτιά να τονε κάψει.
Olemme veljeksiä, yhden äidin synnyttämiä,
suonissa virtaa sama veri.
Ja vaikka erillään nyt kuin vieraat elämme,
taas eräänä päivänä syleilemme.
Veljekset eivät eroa,
kohtalo niin on kirjoittanut
ja joka heidän väliinsä menee
tuli hänet polttaa.
Mikä onnettomuus tuleekin väliin,
meitä eroittaa ei voi.
Tässä maailmassa kaikkea tapahtuu,
veljekset veljeksinä pysyvät.
Veljekset eivät eroa,
kohtalo niin on kirjoittanut
ja joka heidän väliinsä menee
tuli hänet polttaa.
Olemme veljeksiä, yhden äidin synnyttämiä,
suonissa virtaa sama veri.
Voi kumpikin tietään vaihtaa
yksi äiti kuitenkin meitä syleilee.
Veljekset eivät eroa,
kohtalo niin on kirjoittanut
ja joka heidän väliinsä menee
tuli hänet polttaa.
ΜάρκοςΤο, Markus Torssonen © 09.04.2009