Joskus olin mustasukkainen
Κάποτε ζήλεψα κι εγώ
δυο πλάνα μαύρα μάτια
αρχοντοπούλας όμορφης
που μοιάζαν σαν διαμάντια.
Μια μέρα που μεθούσαμε
σε μια ρομάντζα φίνα
μες στην καρδιά μου
φαίνονταν σαν Μπαίκερ Ζοζεφίνα.
Καθόμουν και τη θαύμαζα
σαν να `ταν Ζοζεφίνα.
Δεν άργησε και φάνηκε
η άπιστη καρδιά της,
σαν σκλάβο με είχε ισόβια
μέσα στην αγκαλιά της.
Αισθάνομαι το λάθος μου
που πήγα ν’ αγαπήσω,
γυναίκα άπιστη τρελή
γιατί να σε γνωρίσω.
Joskus olin musasukkainen minäkin
kahdesta erehdyttävästä tummasta silmästä
ylimysnaisen kauniin
jotka muistuttivat timantteja
Eräänä päivänä kun juovuimme
hienossa romanssissa
sydämessäni
hän näytti Josephina Bakerilta.
Istuin ja häntä ihailin
kuin olisi Josephina.
Eipä aikaakaan kun näyttäytyi
uskoton sydämensä,
orjana elinkautisena
mua piti syleilyssään.
Tunnistan virheeni
kun menin rakastumaan,
nainen uskoton hullu
miksi sinuun tutustuin.
ΜάρκοςΤο, Markus Torssonen © 16.05.2009