Myöhään eilisiltana
Εχτές αργά το δειλινό
το σπίτι έμεινε, έμεινε ορφανό
εμάζεψες τα ρούχα σου και έφυγες μάνι μάνι
να βρεις αλλού λιμάνι
Καρδιά δεν είχες και ψυχή
το δάκρυ μου έτρεχε βροχή
Στο σπίτι γύρισα, γύρισα αργά
και ήταν όλα, όλα σκοτεινά
την πόρτα όταν χτύπησα δεν ήρθες να μ’ ανοίξεις
αγάπη να μου δείξεις
Και ένιωσα πρώτη μου φορά
την πιο μεγάλη συμφορά
Εχτές αργά, αργά το δειλινό
το σπίτι έμεινε, έμεινε ορφανό
εμάζεψες τα ρούχα σου κι όλα τα πράγματά σου
πως βάσταξε η καρδιά σου
Η νύχτα απλώθηκε βαριά
και που θα βρω παρηγοριά
Eilen myöhään illalla
koti jäi, jäi tyhjilleen
keräsit vaatteesi ja lähdit pikaisesti
löytääksesi muualta sataman
Sydäntä ei sulla ollut eikä sielua
kyyneleeni virtasi sateena
Kotiin palasin, palasin myöhään
ja oli kaikki,kaikki pimeänä
ovea kun koputin et tullut avaamaan
rakkautta mulle näyttämään
Ja tunsin ensimmäistä kertaa
suurimman onnettomuuden
Eilen myöhään, myöhään illalla
koti jäi, jäi tyhjilleen
keräsit vaatteesi ja kaikki tavarasi
miten kesti sydämesi
Yö laskeutui raskaana
ja mistä löydän lohdutuksen
ΜάρκοςΤο, Markus Torssonen © 19.05.2009