Elän unelmissa
Ο χωρισμός μες στο κλάμα μου
θα διαβάζεις τώρα το γράμμα μου,
θα λες `'πού βρήκε τη δύναμη
η φτωχή της καρδιά η αδύναμη''
Φύγε κι άσε με μόνη μου
στη ζωή, στερνό χελιδόνι μου,
ξέρω, πια, φθινοπώριασε
κι η παλιά σου αγάπη ξεθώριασε.
Εγώ θα ζω με τα όνειρα
στα στενά δρομάκια, τ’ απόμερα,
εκεί τα βράδια που σμίγαμε
κι αγκαλιά τα πανιά μας ανοίγαμε.
Φύγε κι άσε με μόνη μου
στη ζωή, στερνό χελιδόνι μου,
ξέρω, πια, φθινοπώριασε
κι η παλιά σου αγάπη ξεθώριασε.
Ero itkussani
luet nyt kirjettäni,
sanot "mistä löysi voiman
kurja heikko sydämensä"
Lähde ja jätä minut yksin
elämään, viimeinen pääskyni,
tiedän jo, syksy tuli
ja vanha rakkautesi haalistui.
Minä elän unelmissa
kapeilla kaduilla, hämärissä,
siellä missä iltaisin tapasimme
ja sylikkäin purjeemme avasimme.
Lähde ja jätä minut yksin
elämään, viimeinen pääskyni,
tiedän jo, syksy tuli
ja vanha rakkautesi haalistui.
ΜάρκοςΤο, Markus Torssonen © 12.10.2009