Tähdestä tähteen
Απ’ άστρο σ’ άστρο πήγαινε να φτάσει το φεγγάρι μα το φεγγάρι ήταν μακριά κι αμέτρητα τ’ αστέρια. Ώσπου έφτασε και πάτησε στο πιο ψηλό το αστέρι κι απλώνει χέρια και ψυχή και πάει να τ’ αγκαλιάσει το φεγγαράκι που ήθελε με πόθο να το φτάσει, το φεγγαράκι που ήθελε με πόθο να το φτάσει. Μα ο ήλιος κρυφοκοίταζε απ’ τη μεριά της μέρας και ζήλεψε τ’ αγκάλιασμα και διώχνει το σκοτάδι κι απλώνει τις αχτίδες του να πάρει αυτός το χάδι, κι απλώνει τις αχτίδες του να πάρει αυτός το χάδι.		Tähdestä tähteen kulki saavuttaakseen kuun mutta kuu oli kaukana ja lukemattomat tähdet. Kunnes saavutti ja astui korkeimmalle tähdelle ja ojentaa kädet ja sielun ja menee syleilemään kuuta jonka tahtoi innolla tavoittaa, kuuta jonka tahtoi innolla tavoittaa. Mutta aurinko salaa katseli päivän paikkeilta ja kadehti syleilyä ja heittää ulos pimeyden ja ojentaa säteensä saadakseen hyväilyn, ja ojentaa säteensä saadakseen hyväilyn.
ΜάρκοςΤο, Markus Torssonen © 16.10.2009

Εκτύπωση από: http://www.stixoi.info