Naapuri
Τη νύχτα που κοιμούνται τα πουλιά
βγαίνουν κάτι έρημα παιδιά
κι έρχονται στην πόρτα σου κρυφά.
T’ αστέρια που κοιτούν από ψηλά
ξαγρυπνούν μαζί με τα παιδιά
και σου νανουρίζουν την καρδιά.
Γειτονάκι μου, στη μικρή σου πόρτα
αστεράκι μου, ξενύχτησα κι εγώ
τ’ αδερφάκι μου, το φεγγάρι ρώτα
γειτονάκι μου, αχ πόσο σ’ αγαπώ.
Την ώρα που γυρνώ απ’ τη δουλειά
κάνω όρκο μέσα μου βαθιά
να μη ’ρθω στην πόρτα σου ξανά.
Μα όταν πέσει πάλι η νυχτιά
η παλιά λαχτάρα μου ξυπνά
και μου τυραννάει την καρδιά.
Γειτονάκι μου, στη μικρή σου πόρτα
αστεράκι μου, ξενύχτησα κι εγώ
τ’ αδερφάκι μου, το φεγγάρι ρώτα
γειτονάκι μου, αχ πόσο σ’ αγαπώ.
Yöllä kun nukkuvat linnut
lähtevät jotkut yksinäiset kaverit
ja tulevat ovellesi salaa
Tähdet jotka katsovat korkealta
valvovat kanssa kavereiden
ja sulle hyräilevät sydämensä
Naapurini pienellä ovellasi
tähtöseni valvoin minäkin
veljeltäni kuulta kysy
naapurini ah paljonko sinua rakastan
Hetkenä kun palaan töistä
vannon syvällä sisimmässäni
etten tulisi ovellesi uudestaan
Mutta kun laskeutuu taas yö
vanha palvontani herää
ja mun kiusaa sydäntäni
Naapurini pienellä ovellasi
tähtöseni valvoin minäkin
veljeltäni kuulta kysy
naapurini ah paljonko sinua rakastan
ΜάρκοςΤο, Markus Torssonen © 04.02.2010