Ihminen olen
Ποια νύχτα πες μου σ’έχει πάρει και κλαίω κάθε δειλινό δεν είσαι εδώ και το φεγγάρι δε βγαίνει πια στον ουρανό Άνθρωπος είμαι φως μου κι έχω καρδιά μη μου ζητάς ν’αντέξω τη μαχαιριά ο χωρισμός πληγώνει σαν το κερί με λιώνει και πού να βρω παρηγοριά Ποια νύχτα μαύρη σ’ έχει κλέψει και δε σε βρίσκω πουθενά ποτάμι δάκρυα έχει βρέξει από τα μάτια μου ξανά Άνθρωπος είμαι φως μου κι έχω καρδιά μη μου ζητάς ν’αντέξω τη μαχαιριά ο χωρισμός πληγώνει σαν το κερί με λιώνει και πού να βρω παρηγοριά		Mikä yö kerro mulle sut on vienyt ja itken joka ilta et ole täällä ja kuu ei nouse enää taivaalle Ihminen olen rakkaani ja mulla on sydän älä pyydä mua hyväksymään veitseniskua ero haavoittaa kuin kynttilä mua sulattaa ja mistä löydän lohdutuksen Mikä yö musta sut on varastanut enkä lköydä sinua mistään joellinen kyyneleitä on satanut silmistäni jälleen Ihminen olen rakkaani ja mulla on sydän älä pyydä mua hyväksymään veitseniskua ero haavoittaa kuin kynttilä mua sulattaa ja mistä löydän lohdutuksen
ΜάρκοςΤο, Markus Torssonen © 08.02.2010

Εκτύπωση από: http://www.stixoi.info