On ilta
Πάλι κι απόψε σ’αναζήτησα τρελά
κι ήταν τα όνειρα πικρά κι απελπισμένα
Πάλι δεν ήρθες στη δική μου αγκαλιά
κι έμεινε η νύχτα μου μισή χωρίς εσένα
Είναι βράδια που σκοτώνουν το μυαλό
δε σ’αγγίζω και δε σ’έχω κι όμως είμαι εδώ
είναι βράδια σαν μαχαίρια που πληγώνουν την καρδιά
που ρωτάω παντού για σένα μα δεν είσαι πουθενά
Τώρα το ξέρω πως ποτέ δε θα σε δω
κι ας λένε η ελπίδα πως πεθαίνει τελευταία
Ξέρω δε θα’ρθεις μα εγώ θα σ’ αγαπώ
κι αυτή η αγάπη θα χαθεί μετά από μένα
Taas tänäkin iltana haeskelin hulluna
ja olivat unet katkeria ja toivottomia
Taaskaan et tullut syleilyyni
ja jäi yöni puolikkaaksi ilman sinua
On ita kun surmataan mieli
en sua kosketa et ole minun ja kuitenkin olen täällä
on ilta kuin veitset haavoittaisivat sydäntä
kun kyselen kaikkialta sinua etkä ole missään
Nyt tiedän etten koskaan sua nää
vaikka sanotaan toivon kuolevan viimeiseksi
Tiedän ettet tule mutta minä sua rakastan
ja tämä rakkaus katoaa vasta jälkeeni
ΜάρκοςΤο, Markus Torssonen © 08.02.2010