Äiti ja poika
Ο ήλιος βασιλεύει
με σημάδι
όμορφο νιο πηγαίνανε
στον Άδη
με ρόδα και μ’ ανθούς
τόνε στολίζουν
δεξά μεριά του Άδη
τον καθίζουν
Κι η μαύρη μάνα του
τόνε γνωρίζει
σημώνει δίπλα του
και τον αγγίζει
Υγιέ μου ήντα γυρές
σ’ αυτά τα μέρη
όπου `ναι καψερά
χωρίς αέρι
Ήρθα να ιδώ τη μάνα μου
το φως μου
που `φυγε κι έχω μείνει
αμόναχός μου
Για γύρε γιε μου άμε
στον απάνω
μα έμαθα `γω
και δίχως σου
και κάνω
Aurinko laskee
rusottaen
kaunis nuorukainen viedään
Hadekseen
ruusuin ja kukkasin
hänet koristellaan
oikeaan laitaan Hadeksen
hänet istutetaan
Ja hänen musta äitinsä
hänet tunnistaa
asettuu hänen viereensä
ja häntä koskettaa
Poikani miksi palasit
näille maille
jossa on polttavaa
ilman tuulenhenkäystä
Tulin nähdäkseni äitini
valoni
joka lähti ja olen jäänyt
yksin
Palaa poikani hei
ylämaailmaan
opin jo
ilman sinuakin
toimeen tulemaan
ΜάρκοςΤο, Markus Torssonen © 28.05.2010