Syksyn kyyneleet
Φθινοπώριασε κι άκουσα
το στερνό τ’ αντίο σου
φθινοπώριασε κι έκλεισα
το πικρό βιβλίο σου.
Σε τραγούδησα
σα μιαν απέραντη αμμουδιά
σα μια ροδιά
χωρίς κλαδιά.
Σε τραγούδησα
σα μια μεγάλη ακρογιαλιά
σα μια φωλιά
χωρίς πουλιά.
Φθινόπώριασε κι έσβησε
το ξανθό σου το αστέρι φθινοπώριασε
κι έγινε βορινό πια τ’ αγέρι.
Kääntyi syksylle ja kuulin
viimeisen hyvästisi
Kääntyi syksylle ja suljin
katkeran kirjasi
Sinut lauloin
kuin äärettömän hietikon
kuin hedelmäpuun
oksattoman.
Sut lauloin
kuin suuren merenrannan
kuin pesän
linnuttoman.
Kääntyi syksylle ja sammui
vaaleea tähtesi kääntyi syksylle
ja pohjoiseksi muuttui tuuli.
ΜάρκοςΤο, Markus Torssonen © 27.11.2010