Menivät vuodet
Τώρα στην άκρη του καλοκαιριού
Έρχεσαι σαν τραγούδι μες στο νου
Εσύ που χάθηκες μια νύχτα σκοτεινή
Κι έμεινε μόνη η καρδιά μου κι ορφανή
Ένα ένα τα καημένα
φύγανε τα χρόνια
Ένα ένα σκοτωμένα
μέσα μου τ’ αηδόνια
Τώρα στου φθινοπώρου την δροσιά
Έχω ξανά την λύπη συντροφιά
Και συλλογίζομαι μονάχη κι απορώ
Αχ τι τον έκανα της νιότης τον καιρό
Nyt reunalla kesän
Tulet kuin laulu mieleen
Sinä joka katosit eräänä pimeänä yönä
Ja jäi vain orpo sydämeni
Yksi kerrallaan kaivatut
menevät vuodet
Yksi kerrallaan kuolleina
sisälläni pääskyset
Nyt syksyn viileydessä
Minulla taas on suru seuranani
Ja mietin yksin ja ihmettelen
Ah mitä tein nuoruuden ajalla
ΜάρκοςΤο, Markus Torssonen © 27.11.2010