Mikään ei muuttunut
Ξυπνάω τις νύχτες μοναχός
Τι πήγε λάθος δε θυμάμαι
Νιώθω μονάχα να φοβάμαι
Ψάχνω πώς χάθηκε ο καιρός
Βαρύ τσιγάρο και καφές
Έξω αρχίζει να χαράζει
Μα εμένα πάντα με τρομάζει
Το αύριο αν θα `ναι σαν το χθες
Τίποτα δεν άλλαξε κι απόψε
Πάντα είσαι εδώ και με πονάς
Σ’ όλα τα δικά μας που θυμάμαι
Σ’ όλα τα δικά μας που ξεχνάς
Με ξεχνάς...
Φωτογραφίες μας παλιές
Λένε πως μ’ έχεις πια ξεχάσει
Οι φίλοι λεν θα μου περάσει
Να `ξερα εσύ άραγε, τι λες
Μετράω τις ώρες τις σιωπής
Σ’ ένα ρολόι που δείχνει έξι
Να μ’ είχες άραγε πιστέψει
Τι ψάχνεις τώρα θα μου πεις
Herään öisin yksin
Mikä meni vikaan en muista
Tunnen vain pelkääväni
Etsin kuin haihtui aika
Vahva savuke ja kahvi
Ulkona alkaa sarastaa
Mutta mua aina pelottaa
Huominen jos se on kuin eilinen
Mikään ei muuttunut tänäänkään
Aina olet täällä ja mua säälit
Kaikessa omassamme jonka muistan
Kaikessa omassamme jonka unohdat
Mut unohdat...
Valokuvamme vanhat
Kertovat että mut olet jo unohtanut
Ystävät sanovat että kyllä se siitä menee
Kunpa tietäisin sinä tosiaan mitä sanot
Mittaan tunteja hiljaisuuden
Kellolla joka näyttää kuutta
Olisitkohan tosiaan mua uskonut
Mitä nyt etsit sanopa mulle
ΜάρκοςΤο, Markus Torssonen © 27.11.2010