Tämä maa

Αυτός ο τόπος που μας ματώνει
κι αυτός ο αέρας που μας φαρμακώνει,
με μια σημαία μάς έχει ντύσει
μιας ξένης χώρας που έχει χρόνια σβήσει.

Αυτός ο τόπος που έχει ανοίξει
βαθειά πηγάδια και πικρά να πνίξει,
αυτός ο τόπος, αυτό το χώμα
και πεθαμένους δε μας θέλει ακόμα.

Ποιος είμαι κι ήρθα
χωρίς ελπίδα
με μια πατρίδα
σαν την νυχτερίδα
και κυματίζω σαν μια σημαία
μπροστά στην Κίρκη
και στον Οδυσσέα;

Αυτός ο τόπος που έχει ανοίξει
βαθειά πηγάδια και πικρά να πνίξει,
αυτός ο τόπος, αυτό το χώμα
και πεθαμένους δε μας θέλει ακόμα.


Tämä maa joka veremme vuodattaa
ja tämä ilma joka meidät myrkyttää,
lippuun meidät on pukenut
vieraan maan joka kauan sitten sortui.

Tämä maa joka on avannut
syviä lähteitä ja katkeria joihin hukkua,
tämä seutu tämä maa
ja kuolleina ei meitä halua vielä.

Kuka olen kun tulin
ilman toivoa
mukana isänmaa
kuin lepakko
ja liehun kuin lippu
edessä Kirkin
ja Odysseuksen?

Tämä maa joka on avannut
syviä lähteitä ja katkeria joihin hukkua,
tämä seutu tämä maa
ja kuolleina ei meitä halua vielä.

ΜάρκοςΤο, Markus Torssonen © 25.12.2010

Εκτύπωση από: http://www.stixoi.info