Jumala on
Εδώ δεν είναι το Πασαλιμάνι
μήτε χαρά για ν’ ακουστεί
σα μια φωνή ο κόσμος σου με φτάνει
από παλιά κι αξέχαστη γιορτή.
Μου λες πως πέρασε ο καιρός
κι όλο πως έχει, πως έχει ο Θεός,
πως έχει και δε μας ξεχνάει
την κάθε πρώτη του μηνός.
Εδώ δεν έχει πόρτα να χτυπήσεις
μήτε κορίτσια να μιλάς
κι ο δρόμος που σε λίγο θα γνωρίσεις
θέλει κι αυτόν να τον παρακαλάς.
Täällä ei ole Pasalimania
eikä riemua kuunneltavaksi
yhtenä äänenä maailmasi mulle kuuluu
vanhasta ja unohtumattomasta juhlasta.
Mulle sanot että kului aika
lisäksi että, että on Jumala,
että on eikä meitä unohda
joka kuun ensimmäisenä.
Täällä ei ole ovea jolle koputtaisit
eikä tyttöjä joille puhua
ja tie jonka kohta tunnet
haluaa sinun sitäkin kutsuvan.
ΜάρκοςΤο, Markus Torssonen © 18.01.2011