Elämässäni olen haavoittunut
Μια φορά μονάχα ζούμε στη ζωή
και τη θέλω, ομορφιές να ‘ναι γεμάτη,
με το γλέντι, τη χαρά, τη ξενιασιά, ω, ω, ω
κι όχι μεσ’στης πίκρας το γινάτι,
με το γλέντι, τη χαρά, τη ξενιασιά, ω, ω, ω
κι όχι μεσ’στης πίκρας το γινάτι.
Μια φορά με γέννησε η μάνα μου,
στενοχώριες και κακίες κάντε πέρα,
στη ζωή μου έχω τόσο πληγωθεί, ω, ω, ω,
φτάνει πια να δω μια άσπρη μέρα,
στη ζωή μου έχω τόσο πληγωθεί, ω, ω, ω,
φτάνει πια να δω μια άσπρη μέρα.
Κάθε πόνος της καρδιάς μας να χαθεί,
μην αφήσετε τις πίκρες να γιορτάσουν,
παληκάρια μου γλεντήστε τον ντουνιά, ω, ω, ω,
τα γλυκά μας νιάτα πριν περάσουν,
παληκάρια μου γλεντήστε τον ντουνιά, ω, ω, ω,
τα γλυκά μας νιάτα πριν περάσουν.
Kerran vain elämme elämän
ja sen haluan, kauneutta olevan täynnä,
juhlaa, iloa, huolettomuutta, oo, oo, oo
eikä katkeruutta turhaa,
juhlaa, iloa, huolettomuutta, oo, oo, oo
eikä katkeruutta turhaa.
Kerran synnytti mut äitini,
ikävyydet kaikki kaikotkaa,
elämässäni olen niin paljon haavoittunut,oo, oo, oo
riittää jo nähdäkseni hyvän päivän
elämässäni olen niin paljon haavoittunut,oo, oo, oo
riittää jo nähdäkseni hyvän päivän.
Joka tuska sydämemme kadotkoon,
älkää antako katkeruuden juhlia,
veikkoseni juhlikaa maailmaa, oo, oo, oo,
ihanaa nuoruuttamme ennen kuin se on ohi,
veikkoseni juhlikaa maailmaa, oo, oo, oo,
ihanaa nuoruuttamme ennen kuin se on ohi.
ΜάρκοςΤο, Markus Torssonen © 15.10.2012