Viisitoista påivää ja viisitoista yötä
Δεκαπέντε μέρες και δεκαπέντε νύχτες
είναι που`χεις φύγει κι είμαι μοναχός,
δεκαπέντε μέρες και δεκαπέντε νύχτες
κλαίω και χτυπιέμαι και λιώνω ο φτωχός.
Δεκαπέντε μέρες δεν πάω στη δουλειά μου
δεκαπέντε νύχτες έχω να κοιμηθώ,
σ`έχασα για πάντα από την αγκαλιά μου
ξαναγύρνα πίσω γιατί θα τρελαθώ.
Πήρες τη χαρά μου, σαν έφυγες, μαζί σου
κι άφησες τον πόνο να`χω στην καρδιά,
δεκαπέντε μέρες να είναι η ζωή σου
μια κατάρα τέτοια σου εύχομαι βαριά.
Viisitoista päivää ja viisitoista yötä
siitä kun lähdit ja olen yksin,
viisitoista päivää ja viisitoista yötä
itken ja muhun sattuu ja kuihdun kurja.
Viteentoista päivään en ole mennyt töihini
viisitoista yötä kun olen nukkunut
sut hukkasin ainiaaksi syleilystäni
palaa takaisin koska tulen hulluksi.
Veit iloni, kun lähdit, mukanasi
ja jätit tuskan sydämeen,
viisitoista päivää olkoon elossasi
sellainen kirous sulle toivon raskaasti.
ΜάρκοςΤο, Markus Torssonen © 15.10.2012