Mustalainen häntä imetti
Γύφτισσα τον εβύζαξε,
γι’ αυτό έχει φτερά.
Έρωτας τον επείραξε,
γι’ αυτό όλο γελά.
Στα πανηγύρια, αχ, γυρίζει,
κίτρο και πεύκο, ωχ, μυρίζει.
Το όνομα του ξέχασε,
τα σύνορα ξεπέρασε,
μα εμένα λαχταρά
κι εδώ ξαναγυρνά.
Γύφτισσα τον εβύζαξε,
γι’ αυτό έχει φτερά.
Η μοίρα τον εδίδαξε
σε λεύτερη αγκαλιά.
Δρόμος κι αγάπη η ζωή του,
ζάλη γλυκιά κάθε φιλί του.
Με το κλαρίνο μάζεψε
τις πίκρες και τις πλάνεψε
και περπατοπετά
μ’ εμένα αγκαλιά.
Mustalainen häntä imetti
siksi hänellä on siivet.
Rakkaus häntä kiusasi
siksi hän vain nauraa.
Juhlissa, ah, kiertelee,
sitruuna ja mänty, oh, tuoksuu.
Nimensä unohti,
rajat ylitti,
mutta minua palvoo
ja tänne palaa.
Mustalainen häntä imetti,
siksi hänellä on siivet.
Kohtalo hänet ohjasi
vapaaseen syliin.
Tie ja rakkaus elämänsä,
huumaus ihana joka suudelmansa.
Klarinetilla keräsi
murheet ja ne eksytti
ja puolilentää
kanssani sylityksin.
ΜάρκοςΤο, Markus Torssonen © 27.10.2012