Ei mua lohduttanut kukaan
Καρδιά μου καημένη
πώς βαστάς και δε ραγίζεις
στον ψεύτη ντουνιά
τόση απονιά που αντικρίζεις
Ησυχία και χαρά μέσα στη ζωή
δεν έχω νιώσει
και μι’ αγάπη ακόμα που `χα πιστέψει
μ’ έχει πληγώσει
Δε με πόνεσε κανείς
δε με πόνεσε κανείς
ούτε στιγμή μες στη ζωή μου
μες στους δρόμους ξαφνικά
κάποιο πρωί
θα βγει η ψυχή μου
Καρδιά μου καημένη
πώς βαστάς και δε ραγίζεις
στον ψεύτη ντουνιά
τόση απονιά που αντικρίζεις
Sydämeni kurja
kuinka kestät etkä säry
valheellisessa maailmassa
niin paljon julmuutta kun kohtaat
Rauhaa ja iloa elämässä
en ole tuntenut
ja rakkauskin johon olin uskonut
on mua haavoittanut
Ei mua säälinyt kukaan
ei mua säälinyt kukaan
hetkeäkään elämässäni
kaduilla äkkiä
jonain aamuna
lähtee henkeni
Sydämeni kurja
kuinka kestät etkä säry
valheellisessa maailmassa
niin paljon julmuutta kun kohtaat
ΜάρκοςΤο, Markus Torssonen © 13.11.2012