Olen onneton
Έφυγες και κάθε μέρα κλαίω και σ’ αναζητώ,
με τρων τα έρημα σοκάκια, νομίζοντας πως θα σε βρω,
με τρων τα έρημα σοκάκια, νομίζοντας πως θα σε βρω.
Είμαι μια δυστυχισμένη, μ’ έχει πνίξει η μοναξιά,
προαισθανόμουν πως θα σε χάσω, απ’ τη δική μου αγκαλιά,
προαισθανόμουν πως θα σε χάσω, απ’ τη δική μου αγκαλιά.
Έφυγες γλυκιά μου αγάπη, που να βρω παρηγοριά,
που να σταθώ να ξαποστάσω, την κουρασμένη μου καρδιά,
που να σταθώ να ξαποστάσω, την κουρασμένη μου καρδιά.
Lähdit ja joka päivä itken ja sua etsiskelen,
mua vetävät autiot kujat, luullen että sut löydän,
mua vetävät autiot kujat, luullen että sut löydän.
Olen onneton, mut on hukuttanut yksinäisyys,
aavistin sut kadottavani, syleilystäni,
aavistin sut kadottavani, syleilystäni.
Lähdit ihana rakkaani, mistä löydän lohdutuksen,
mihin pysähtyä lepuuttamaan, väsynyttä sydäntäni,
mihin pysähtyä lepuuttamaan, väsynyttä sydäntäni.
ΜάρκοςΤο, Markus Torssonen © 27.11.2012