Kuutamoilta
Κάποιο βράδυ με φεγγάρι
είδα τη δική σου χάρη
κι από τότε σε λατρεύω
μέρα νύχτα σε γυρεύω
Όπου πας κι όπου γυρίζεις
τριαντάφυλλα μυρίζεις
έχεις μέση δαχτυλίδι
μαύρο μάτι, μαύρο φρύδι
Κάν’ την έτσι κάν’ την έτσι
τη λιγνή ψιλή σου μέση
να τη δω να τη θαυμάσω
και τον πόνο να ξεχάσω
Eräänä kuutamoiltana
näin sun viehkeytesi
siitä asti sua palvon
päivin öin sua houkutan
Mihin menet ja missä kuljet
ruusulta tuoksut
vyötärösi sormukseen sopii
tummasilmä, mustat ripset
Tee niin tee sillä niin
hoikalla vyötärölläsi
sen nähdäkseni ja ihaillakseni
ja tuskat unohtaakseni
ΜάρκοςΤο, Markus Torssonen © 25.03.2013