Lähden
Κάποτε έχτιζα ένα όνειρο τη μέρα,
τώρα η στράτα μου δεν πάει παραπέρα,
φεύγω, τώρα φεύγω.
Κάποτε κοίταζα τον ήλιο μες στα μάτια
κι αυτό τον ήλιο μου τον κάνανε κομμάτια,
φεύγω, τώρα φεύγω.
Τώρα ο ουρανός δε με φοβίζει όσο κι αν βρέχει,
τώρα η ελπίδα μου ταυτότητα δεν έχει,
φεύγω, τώρα φεύγω.
Φεύγω, φεύγω και παίρνω την καρδιά μου,
κι ένα τραγούδι συντροφιά μου, φεύγω, φεύγω.
Φεύγω, κι αφήνω πίσω μου συντρίμμια,
αρρωστημένους και αγρίμια, φεύγω, φεύγω,
φεύγω, τώρα φεύγω.
Δεν το αντέχω να βουλιάζω μες στο ψέμα,
τώρα κατάλαβα πως ήμουν ένα δέμα,
φεύγω, τώρα φεύγω.
θέλω να ζήσω τη ζωή μου έξω απ’ τα μέτρα,
τώρα που σκλήρυνε η καρδιά μου σαν την πέτρα,
φεύγω, τώρα φεύγω.
Τώρα ο κόσμος και οι φωνές δε με τρομάζουν,
τώρα τα χέρια μου ένα σύνθημα χαράζουν,
φεύγω, τώρα φεύγω, φεύγω, τώρα φεύγω.
Joskus rakensin unelman päivällä,
nyt tieni ei vie kauemmas,
lähden, nyt lähden.
Joskus katsoin aurinkoa silmiin
ja tuo aurinko multa särjettiin kappaleiksi,
lähden, nyt lähden.
Nyt taivas ei mua pelota vaikka kuinka sataa,
nyt toivollani ei ole henkilöllisyyttä,
lähden, nyt lähden.
Lähden, lähden ja otan sydämeni,
ja yhden laulun seurakseni, lähden, lähden.
Lähden ja jätän taakseni sirpaleet,
sairaat ja villit, lähden, lähden
lähden, nyt lähden.
En kärsi upota valheeseen,
nyt ymmärrän olleeni side,
lähden, nyt lähden.
Tahdon elää elämäni vapaasti,
nyt kun kovettuu sydämeni kuin kivi,
lähden, nyt lähden.
Nyt ihmiset ja äänet eivät mua pelota,
nyt käteni viestin veistävät,
lähden, nyt lähden, lähden, nyt lähden.
ΜάρκοςΤο, Markus Torssonen © 27.04.2014