Olemme kulkureita
Είμαστε αλάνια, διαλεχτά παιδιά μέσα στην πιάτσα
και δεν την τρομάζουν οι φουρτούνες τη δική μας ράτσα
Τι τα θες, τι τα θες, πάντα έτσι είν’ η ζωή
θα γελάς ή θα κλαις βράδυ και πρωί
Κάθε μας μεράκι γίνεται τραγούδι και το λέμε
και μες στα στραπάτσα μάθαμε ποτέ μας να μην κλαίμε
Τι τα θες, τι τα θες, πάντα έτσι είν’ η ζωή
θα γελάς ή θα κλαις βράδυ και πρωί
Κι αν στην κοινωνία μας χτυπούν αλύπητα οι μπόρες
Μέσα στο τραγούδι φεύγουνε χαρούμενες οι ώρες
Τι τα θες, τι τα θες, πάντα έτσι είν’ η ζωή
θα γελάς ή θα κλαις βράδυ και πρωί
Olemme kulkureita. valiokavereita aukiolla
eivätkä sitä säikäytä myrskyt omaa rotuamme
Mitä siitä, mitä tuosta, aina sellaista on elämä
naurat taikka itket illoin aamuin
Joka murheemme muuttuu lauluksi ja sen laulamme
ja vaikeuksissa opimme olemaan koskaan itkemättä
Mitä siitä, mitä tuosta, aina sellaista on elämä
naurat taikka itket illoin aamuin
Ja jos yhteiskunnassa meitä lyövät säälimättä myrskyt
laulussa kuluvat iloiset tunnit
Mitä siitä, mitä tuosta, aina sellaista on elämä
naurat taikka itket illoin aamuin
ΜάρκοςΤο, Markus Torssonen © 27.04.2014