Junat jotka lähtivät
Τα τρένα που φύγαν
αγάπες μού πήρανε.
Αγάπες και κλαίνε,
ποια μοίρα τις μοίρανε;
Δώς μου χέρι να πιαστώ
να πιαστώ, να κρατηθώ,
ένα γέλιο, μια ματιά
κι ανασταίνετ’ η καρδιά.
Το τρένο σε πήρε
πουλί, χελιδόνι μου.
Σε τύλιξ’ η νύχτα
κι ορφάνεψα μόνη μου.
Junat jotka lähtivät
rakkauteni veivät
Rakkaudet ja itkevät,
minkä kohtalon saavat?
Anna mulle käsi tarttua
tarttua, pitää,
yksi nauru, yksi katse
ja huokaa sydän.
Juna sut vei
lintuni, pääskyni.
Sut peitti yö
ja orvoksi yksin jäin.
ΜάρκοςΤο, Markus Torssonen © 27.04.2014