Huoli
Μια στενοχώρια που έχω απόψε,
απ’ την καρδιά μου βγαίνει καπνός.
Τα δάκρυά μου πώς να τα κόψω,
σε σένα τρέχει ο λογισμός.
Αχ, θα με φάει η στενοχώρια
που ’μαστε χώρια, που ζούμε χώρια.
Γιατί σε παίρνουν από κοντά μου
και κομματιάζονται δύο καρδιές,
και κάνουν λύπη κάθε χαρά μου
χωρίς να φταίω, χωρίς να φταις;
Αχ, θα με φάει η στενοχώρια
που ’μαστε χώρια, που ζούμε χώρια.
Πώς θα μπορέσω να συνηθίσω
σ’ αυτή τη μαύρη τη μοναξιά;
Πού θα ξανάβρω σ’ αυτό τον κόσμο
σαν τη δική σου χρυσή καρδιά;
Αχ, θα με φάει η στενοχώρια
που ’μαστε χώρια, που ζούμε χώρια.
Huoli joka mulla on tänä iltana,
sydämestäni nousee savuna.
Kyyneleeni kuinka lopetan,
luoksesi rientää ajatus.
Ah, mut syö huoli
kun olemme erillämme, kun elämme erillämme.
Miksi sut viedään luotani
ja särjetään kaksi sydäntä,
ja tehdään suruksi joka iloni
minun olematta syyllinen, olematta sinun syyllinen?
Ah, mut syö huoli
kun olemme erillämme, kun elämme erillämme.
Kuinka voin tottua
tähän mustaan yksinäisyyteeen?
Kuinka taas löydän tässä maailmassa
kuin sinun kultaisen sydämesi?
Ah, mut syö huoli
kun olemme erillämme, kun elämme erillämme.
ΜάρκοςΤο, Markus Torssonen © 27.04.2014