Menin katsomaan erästä ystävääni
Πήγα να δω ένα φίλο μου
που ήτανε στο κρεβάτι
μα βρήκα απ’ έξω στέφανα
και τη αυλή γεμάτη
Και στην πόρτα κολλημένα
τα χαρτιά που γράψανε
και τα σίδερα ραΐσαν
ναι, κι οι πέτρες κλάψανε
Και μια κοπέλα στη γωνιά
σαν μαραμένο φύλλο
είναι αυτή που αγάπαγε
τον άτυχό μου φίλο
Και στην πόρτα κολλημένα
τα χαρτιά που γράψανε
και τα σίδερα ραΐσαν
ναι, κι οι πέτρες κλάψανε
Δεν ήθελε η μανούλα του
να φέρνουνε λουλούδια
νόμιζε πως τον πάντρευε
και του `λεγε τραγούδια
Και στην πόρτα κολλημένα
τα χαρτιά που γράψανε
και τα σίδερα ραΐσαν
ναι, κι οι πέτρες κλάψανε.
Menin katsomaan erästä ystävääni
joka oli vuoteen omana
mutta löysin ulkoa kruunuja
ja aulan täytenä
Ja oveen liimattuna
paperit jotka kirjoittivat (kuolemasta)
ja raudat murtuivat
niin, ja kivet itkivät
Ja tyttö kulmassa
kuin kuihtunut lehti
hän joka rakasti
onnetonta ystävääni
Ja oveen liimattuna
paperit jotka kirjoittivat (kuolemasta)
ja raudat murtuivat
niin, ja kivet itkivät
Ei tahtonut äitinsä
tuotavan kukkia
luuli hänet naittaneensa
ja lauloi hänelle lauluja
Ja oveen liimattuna
paperit jotka kirjoittivat (kuolemasta)
ja raudat murtuivat
niin, ja kivet itkivät
ΜάρκοςΤο, Markus Torssonen © 27.04.2014