Palaa luokseni, palaa
Όλη η ερημιά κι η πίκρα της ζωής
μες στα δυο μου μάτια απόψε θα την δεις.
Κι όλη την αγάπη που `χεις κάνει δάκρυ
μέσα στην καρδιά μου θα την βρεις.
Γύρισε κοντά μου, γύρισε
κι όταν κουραστείς φύγε ξανά.
Μ’ έχει πιάσει απελπισία,
η δική σου η απουσία
δίκοπο μαχαίρι στη καρδιά.
Γύρισε κοντά μου, γύρισε.
Με σκυφτό κεφάλι μόνος τριγυρνώ
μες στο άδειο σπίτι και το σκοτεινό.
Νιώθω την σκιά σου και τα βήματά σου
πάνω στην καρδιά μου σαν βουνό.
Kaiken autiuden ja katkeruuden elämän
silmissäni tänä iltana näet.
Ja kaiken rakkauden jonka olet tehnyt kyyneleeksi
sydämestäni löydät.
Palaa luokseni, palaa
ja kun väsyt lähde taas.
Mut on ottanut toivottomuus,
sinun poissaolosi
kaksiteräisenä puukkona sydämessä.
Palaa luokseni, palaa.
Kumartunein päin yksin kierrän
tyhjässä kodissa ja pimeässä.
Tunnen varjosi ja askeleesi
sydämeni päällä kuin vuoren.
ΜάρκοςΤο, Markus Torssonen © 28.07.2014