Ilo tuo iloa

Σ’ έχασα απ’ το πλευρό μου
και το φταίξιμο δικό μου
που φεγγάρι άλλο ήθελα να βρω
Σ’ έχασα μα που να ξέρω
πως θα έψαχνα να φέρω
πάλι πίσω τον μισό μου εαυτό.

Αφού η χαρά φέρνει χαρά
κι ο πόνος πάντα πόνο
για μια φορά σε πλήγωσα
κι ακόμα το πληρώνω
Αφού η ζωή γεννάει ζωή
κι ο θάνατος σκοτάδι
εγώ θα πέθαινα η τρελή
για ένα ακόμα βράδυ

Σ’ έχασα η καρδιά το ξέρει
νύχτωσε ένα μεσημέρι
κι έγινε το σπίτι ένα σύννεφο
Σ’ έχασα η ζωή μου τρέχει
κι είσαι ο λόγος που αντέχει
να `ρθει εκείνη η ώρα να σε ξαναδώ


Sut hukkasin viereltäni
ja syy on omani
kun toisen kuun halusin löytää
Sut hukkasin mutta mistäpä tiesin
etsiväni tuodakseni
taas takaisin puolikkaan itsestäni.

Koska ilo tuo iloa
ja tuska aina tuskaa
kerran sua haavoitin
ja yhä siitä maksan
Koska elämä synnyttää elämää
ja kuolema pimeyttä
kuolisin minä hullu
vuoksi yhden vielä illan.

Sut hukkasin sydän sen tietää
tuli yö keskipäivällä
ja muuttui koti pilveksi
Sut hukkasin elämäni rientää
ja olet syy joka sallii
tulevan hetken sut taas nähdäkseni.

ΜάρκοςΤο, Markus Torssonen © 02.05.2016

Εκτύπωση από: http://www.stixoi.info