Ilo tuo iloa
Σ’ έχασα απ’ το πλευρό μου και το φταίξιμο δικό μου που φεγγάρι άλλο ήθελα να βρω Σ’ έχασα μα που να ξέρω πως θα έψαχνα να φέρω πάλι πίσω τον μισό μου εαυτό. Αφού η χαρά φέρνει χαρά κι ο πόνος πάντα πόνο για μια φορά σε πλήγωσα κι ακόμα το πληρώνω Αφού η ζωή γεννάει ζωή κι ο θάνατος σκοτάδι εγώ θα πέθαινα η τρελή για ένα ακόμα βράδυ Σ’ έχασα η καρδιά το ξέρει νύχτωσε ένα μεσημέρι κι έγινε το σπίτι ένα σύννεφο Σ’ έχασα η ζωή μου τρέχει κι είσαι ο λόγος που αντέχει να `ρθει εκείνη η ώρα να σε ξαναδώ		Sut hukkasin viereltäni ja syy on omani kun toisen kuun halusin löytää Sut hukkasin mutta mistäpä tiesin etsiväni tuodakseni taas takaisin puolikkaan itsestäni. Koska ilo tuo iloa ja tuska aina tuskaa kerran sua haavoitin ja yhä siitä maksan Koska elämä synnyttää elämää ja kuolema pimeyttä kuolisin minä hullu vuoksi yhden vielä illan. Sut hukkasin sydän sen tietää tuli yö keskipäivällä ja muuttui koti pilveksi Sut hukkasin elämäni rientää ja olet syy joka sallii tulevan hetken sut taas nähdäkseni.
ΜάρκοςΤο, Markus Torssonen © 02.05.2016

Εκτύπωση από: http://www.stixoi.info