Joskus olin minäkin | ||
Κάποτε ήμουνα κι εγώ παιδάκι από τα φίνα και η καρδιά μου επόνεσε γιά μια γλυκιά τσαχπίνα. Όταν την έπερνα μαζί ο κόσμος με κοιτούσε μ’ αυτή μου την αμόλησε και μ’ άλλονε γυρνούσε. Κι από το ντέρτι το πολύ θολώνει το μυαλό μου και η ψυχή μου η δύστυχη σπαράζει απ’ τον καημό μου. Και από τότε πια κι εγώ καμιά πια δε γουστάρω, την τσίκα μου πάντα τραβώ, τον αργιλέ φουμάρω. | Joskus olin minäkin kavereista hienoimpia ja sydämeni kärsi vuoksi ihanan kaunottaren. Kun hänet otin mukaan kansa minua katsoi mutta hän minut hylkäsi ja toisen kanssa kulki. Ja vuoksi suuren kärsimyksen sumenee mieleni ja sieluni mun onneton hajoaa kaipuustani. Ja sen jälkeen enää minäkään kenestäkään en välitä, kohtaloani aina vedän, vesipiippua poltan.. | |
ΜάρκοςΤο, Markus Torssonen © 03.05.2016 |
Εκτύπωση από: http://www.stixoi.info