Hei, ja lähdettiin
Άντε και φύγαμε σ’ άγνωστα μέρη,
κανείς μας δεν ξέρει πού πάμε, παιδιά·
ποτέ δε ρωτάμε πού βγαίνει ο ήλιος,
ποτέ δε ρωτάμε ποιο δρόμο τραβά.
Άντε και φύγαμε σ’ άγνωστα μέρη,
άντε και φύγαμε, πάμε παιδιά.
Κάθε ξημέρωμα που ξεκινάμε
το αγαπάμε και μας αγαπά·
δεν μας τρομάζουνε τ’ ανεμοβρόχια,
μέσα στο πρόγραμμα είναι κι αυτά.
Άντε και φύγαμε ...
Ένας στην πρύμνη, άλλος στην πλώρη
και το καράβι μας πάει μπροστά·
δεν έχει ναύτες και καπετάνιο
και δε γυρεύει να πιάσει στεριά.
Άντε και φύγαμε ...
Κι όταν η νύχτα τα δίχτυα απλώνει
όλη η παρέα μας μια αγκαλιά·
δεν έχουμε όνειρα, λύπες κι ελπίδες,
ζούμε, υπάρχουμε σαν τα πουλιά.
Άντε και φύγαμε ...
Hei, ja lähdettiin outoihin paikkoihin,
kukaan meistä ei tiedä mihin menemme, kaverit,
Koskaan emme kysy missä nousee aurinko,
koskaan emme kysy mikä reitti vetää.
Hei, ja lähdettiin outoihin paikkoihin,mennään kaverit
Joka aamu kun lähdemme liikkeelle,
sitä rakastamme ja se meitä,
eivät meitä pelota kaatosateet,
ohjelmassa ovat nekin.
Hei, ja lähdettiin...
Yksi perässä, toinen keulassa
ja alus meitä vie eteenpäin,
ei ole merimiehiä ja kapteenia
eikä se kaipaa mannerta.
Hei, ja lähdettiin...
Ja kun yö verkot levittää,
koko seurue yhtä halausta;
ei ole meillä unelmia, suruja eikä toiveita,
elämme, olemme olemassa kuin linnut.
Hei, ja lähdettiin...
ΜάρκοςΤο, Markus Torssonen © 17.01.2008