Aurinko aina nousee
Τη μηχανή μου βάζω μπροστά
πάλι θα φύγω κι όλα γνωστά
ξετυλίγω ακόμη μια αλήθεια
δεν μου αρκεί πια το λίγο στα στήθια
Βγαίνω απ’ την πόλη, δρόμοι ανοιχτοί
να δούμε πάλι τι θα παιχτεί
την ψυχή μου απλώνω
σε μια τσάντα έχω μόνο
λίγο φως και νερό για τον δρόμο
Κι όσο φεύγω μακριά σου το ξέρω
πάντα ο ήλιος θα βγαίνει χωρίς
να τον νοιάζει αν θα τα καταφέρω
ή αν έρθεις ποτέ να με βρεις
Δεν κάνω ακόμα σκέψη καμιά
δεν έχω λύσεις, όλα ανοιχτά
ξετυλίγω ακόμα μια αλήθεια
η αγάπη δεν είναι συνήθεια
Τρέχει ο δρόμος κι είσαι μπροστά μου
καινούργιες γέφυρες περνάει η καρδιά μου
ένα σύνορο ψάχνει να ανοίξει στο φως
θα χαθούνε τα ίχνη μας έτσι κι αλλιώς
Pyörälläni kiihdytän eteenpäin,
taas lähden, ja kaikki on tuttua,
taas käärin auki vielä yhden totuuden,
ei riitä enää se vähä mikä on rinnassani
Ulos kaupungista, avoimia teitä
nähdäksemme taas kuinka pelata,
sieluni ojennan,
laukussa minulla on vain
vähän valoa ja vettä matkalle.
Ja niin kauas kuin sinusta lähden, tiedän
että aina aurinko nousee ilman
että sitä häiritsee jos sen saavutan
tai jos tule et koskaan löytääksesi minut.
En ajattele ajatusta ainottakaan,
ei ole ratkaisuja, kaikki avoinna
käärin auki vielä yhden totuuden,
rakkaus ei ole tottumus.
Juoksee tie, ja olet edessäni
uusia siltoja ylittää sydämeni
rajaa etsii avatakseen valoon
katoavat jälkemme tavallla tai toisella.
ΜάρκοςΤο, Markus Torssonen © 17.01.2008