Vuoret rusottavat
Πόσες φορές δεν έχω πει
να φύγω να σ’ αφήσω
μα στη ζωή κουράζομαι
μονάχος μου να ζήσω
Γλυκοχαράζουν τα βουνά
μα εγώ τα βλέπω σκοτεινά
Γυναίκα ασυλλόγιστη
με τον εγωισμό σου
με πλήγωσες και μ’ έκανες
ενέχυρο δικό σου
Γλυκοχαράζουν τα βουνά
μα εγώ τα βλέπω σκοτεινά
Για τις χαρούμενες καρδιές
ας φέγγει κι ας χαράζει
για μένα μαύρη συμφορά
στο βίος μου ταιριάζει
Γλυκοχαράζουν τα βουνά
μα εγώ τα βλέπω σκοτεινά
Monestikohan olen sanonut
lähteväni ja sinut jättäväni
mutta elämässä väsyn
yksinäni elämään
Rusottavat vuoret
mutta minä näen ne pimeinä
Nainen ajattelematon
ja itsekäs
minua haavoitit ja minusta teit
oman panttisi
Rusottavat vuoret
mutta minä näen ne pimeinä
Iloisille sydämille
valjetkoon ja sarastakoon
minulle musta onnettomuus
elämääni sopii
Rusottavat vuoret
mutta minä näen ne pimeinä
ΜάρκοςΤο, Markus Torssonen © 08.02.2008